Kivaa, lomaviikko edessä, ajattelin ollessani tavanomaisella kävelylenkillä koirani kanssa. Jalassani tennarit ja maa jalkojeni alla tuttua tasaista lenkkipolkua. Kuitenkin aivan yht'äkkiä rohjadin suoraan koko 50 kiloisella painollani oikean polven päälle ja siitä suoraan rähmälleni maahan.
Ai, mitä tapahtui, ajattelin hölmistyneenä, kun kampesin itseäni ylös. Kämmeniäni kivisti ja polveni tuntui saaneen kunnon iskun.
En uskaltanut edes nostaa lahjetta tarkastaakseni miltä polveni näytti, linkutin vain hammasta purren hitaasti kotia kohti, tuntien kuinka veri valui pitkin säärtä.
Koira ei ollut moksiskaan, huomasiko edes emäntänsä kompurointia. En tiedä.
Turhamaisena naisena koko kotimatkan ajattelin, että siihen jäi sortsikesä, näkemiin lyhyet helmat ja huokaisin, että onneksi maksimitta on in.
